Muista Sanna levätä :)

” Muista Sanna levätä” lauseen kuulen päivittäin ystäviltäni. Useammat ovat huomanneet, että teen pitkää päivää töitä. Salillakin monet asiakkaat toteavat minulle; “sä olet aina täällä”. 🙂 Totta, mun elämä on tällä hetkellä hyvin hektistä. Olen siinä mielessä onnellisessa tilanteessa, että mulla on kalenteri täynnä töitä ja kun sinne ynnää omat treenit, niin ei ole ajanvieteongelmia.

“Kun äiti tulee töistä kotiin niin se on aina niin väsynyt, että se menee vaan sohvalle makaamaan eikä jaksa tehdä mitään” -Niko 7v

Muistan ajan kun tulin töistä kotiin ja olin aina niin väsynyt, että menin vaan sohvalle makaamaan, enkä jaksanut tehdä mitään. Söin epäterveellisesti, tykkäsin juoda saunaoluen, en urheillut ja nukuin huonosti. Minulla olin usein pää- ja niskakipeänä ja jumissa. Minulla oli tuolloin ylipainoa. Ja olin aina väsynyt. En voinut hyvin, mutta elämä ja arki vei, ja siihen tyydyin. Kunnes minut pysäytettiin 8 vuotta sitten. Polvestani hajosi eturistiside ja sain jalkaani veritulpan. Sairaslomalla minulla oli aikaa miettiä elämääni, mitä minä oikeasti haluan. Halusin vielä juoksukuntoiseksi, halusin laihtua ja näyttää hyvältä, halusin terveyttä ja voida hyvin.

Mutta pääsenkö tavoitteisiin yksin ?

Tiesin että yksin en pystyisi saavuttamaan tavoitteitani ja siksi palkkasin itselleni PT:n. Alusta asti olin hommassa mukana ihan satasella, ja se on kannattanut. Valmentaja analysoi ruokailuni ja voin sanoa että se ei todellakaan ollut fiksua syömistä. Tämän jälkeen sain ruokavaliomallin. Lisäksi minulle laadittiin kuntosaliohjelma ja tavoitteisiini sopiva määrä muuta liikuntaa. Alusta asti noudatin ohjeita 100 % ja tuloksia alkoi syntymään todella nopeasti. Paino tippui, peilikuva muuttui, olo oli virkeämpi. Nukuin paremmin ja en ollut enää niin kiukkuinen. Ajattelin että ompas tämä helppoa, niinkun se olikin.

Nälkä kasvaa syödessä…

Kun tuloksia alkoi tulemaan, niin mietin että tulisko vielä nopeammin jos vähän salaa lisäisin juoksulenkkejä. Valmentaja oli laittanut viikko-ohjelmaani 2-3 aerobista lenkkiä, mutta kun juoksusta tykkäsin, niin minä tyttö sitten otin omat ohjat käteen ja kävinkin joka aamu lenkillä. Meni viikko ja toinenkin ihan hyvin, kunnes reilun kuukauden päästä huomasin että yöunet huononi. Enää en palautunutkaan treeneistä kunnolla ja oli vähän sellanen “huono fiilis”. Mietin että mitäs nyt, olinko ajanut itseni ylikuntoon?

Tunnustus valmentajalle

Ei auttanut muuta kun kertoa totuus valmentajalle, nyt mopo lähti käsistä. Ylikuntoahan se oli ja muutaman viikon pakollinen lepo oli edessä. Onneksi huomattiin tilanne nopeasti ja reagoitiin siihen heti, niin pääsin jatkamaan urheilua jo muutaman viikon päästä. Mitä opin, sen että liika on liikaa urheilussakin. Keho tarvitsee myös lepoa ja ilman sitä ollaan syvällä suossa.

Kun tavasta tuli elämäntapa ja ammatti 🙂

Pikkuhiljaa terveellisestä elämästä tuli minulle tapa. Liikuin ja urheilin määrätietoisesti kohti tavoitteitani, söin terveellisesti ja monipuolisesti, sekä lepäsin kun oli levon aika. Olin pirteä ja energinen, ei ollut enää niska-hartiakipuja eikä päänsärkyä. Elämä alkoi hymyilemään ja työpäivän jälkeen jaksoin muutakin kun vaan maata sohvalla. Olin niin onnellinen omasta muutoksestani, että halusin auttaa muita samanlaisiin tuloksiin ja tästä syystä lähdin 4 vuotta sitten opiskelemaan itseni personal traineriksi. Ja sitäkään päätöstä en ole katunut 😉

Mutta miten minä voin ?

Minä voin erinomaisesti. Syön terveellisesti, liikun säännöllisesti, lepään sopivasti ja nukun kun tukki. Nuo on elämän perusasioita joista en tingi. En kaipaa baarielämää, en alkoholia, en mättöruokaa enkä televisiota tai netfilixiä (en ole katsonut telkkaria yli kolmeen vuoteen). Elämä on valintoja, joista jokainen valitsee sen omansa. Mutta se jos emme voi hyvin, ja tunnistamme sen, on meidän tehtävä muutoksia. Yleensä muutokset vaativat luopumista vanhoista tavoista. Itse en ole näitä muutoksia katunut hetkeäkään.

En kiellä etteikö joskus ole aivan takki tyhjä, kun olen lähtenyt klo 6 töihin ja palannut illalla klo 20 kotiin. Välillä on jäätävä meteli salilla, musiikit soi ja futisjunnut hölisee, tuntuu että kukaan ei kuule ketään. Tulen kotiin ja avaan koneen tehdäkseni asiakkaiden ruokajuttuja tai ohjelmia, mutta huomaan vaan tuijottavani tietokoneen näyttöä, ilman minkäänlaista järjenjuoksua. Laitan koneen kiinni ja menen nukkumaan. Herään aamulla klo 5 pirteänä, hyvissä ajoin ennen ensimmäistä ohjausta, jotta kerkiän tekemään tietokonehommat pois ennen töihin lähtöä. Usein asiakkailta tuleekin viestiä että kylläpäs sinä aikaisin olet ohjeita laittanut 🙂

Mutta silti minä voin hyvin. Teen työtä mitä rakastan! Mulla on huikea määrä ystäviä ympärillä ja ihan parhaita työ- ja treenikavereita. Sekä mun tärkeimmät, lapseni Niko ja Eetu 🙂 Näin on hyvä just nyt! 😉

Ps. Ensi kerralla ajattelin kertoa teille burnoutista eli loppuunpalamisesta.